arojouni Koetan pysyä Suomea koskettavissa ajankohtaisissa asioissa, ympäristöön, talouteen ja turvallisuuteen liittyen.

Kansanedustajat Itämerta pelastamassa

Suomessa osataan hoitaa asioita ja tiedetään useinkin aika tarkkaan mitä pitäisi tehdä, jotta esim. Itämeren hyvä tila saavutetaan. Valitettavasti kaikki ottaa aikansa. Maaseudun Tulevaisuus - lehdessä on parissa viimeisessä julkaisussa tuotu asiantuntemuksella, limnologien kirjoituksilla, tosiasioita lehden lukijoille tiedoksi. Työtä vesistöjen hyväksi on syytä jatkaa, vaikka toimenpiteet näyttäisivät olevan Itämeren kannalta turhia, jo vaelluskalojen palauttaminen jokiin olisi tärkeä toimenpide, mikä osaltaan edistää myös Itämeren saattamista hyvään tilaan.

[Vaikka päästöt saataisiin tasolla, jossa Itämeren toipumismahdollisuudet paranisivat, menee siihen varovaistenkin arvioiden mukaan kymmeniä vuosia. "Vaikka tänä päivänä saavutettaisiin tavoitetaso, joka tapauksessa tulee menemään useita vuosikymmeniä ennen kuin syvänteiden tila alkaa toipua. Meren tilan pilaantumiseen meni puoli vuosisataa, toipumiseen voi mennä yhtä kauan", Knuuttila sanoo.]

https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/ymp%C3%A4rist%C3%B6/artikkeli-1.281076

Tehtyä ei saa tekemättömäksi, fosforia on kertynyt järvien pohjiin vuosikymmenten aikana yhdyskuntien jätevesikuormien seurauksena. Samoin Itämeri on täyttynyt yhdyskuntajätteestä vuosisatojen saatossa.

Maaperässä kuuluu olla fosforia ja typpeä, jotta kasvit voivat kasvaa. Osa kasveista ottaa typen ilmasta, toiset kasvit saavat tarvitsemansa typen maaperästä pelkästään. Maaperän fosfori on kasveille usein saavuttamattomissa, jotta kasvi voisi saada tarvitsemansa fosforin käyttöönsä, tarvitaan siihen välillisesti humusta. Maaperän humus muokkaa ravinteita kasveille käyttökelpoiseen muotoon niin, että kasvit saavat niitä helpommin käyttöönsä. Näin on myös fosforin osalta. Fosfori on ja pysyy maaperässä, vain pieni osa, 10 %, on liukenevaa fosforia, joka saattaa päätyä vesistöihin ja lähimmän järven pohjaan. Pienikin määrä on liikaa.

Koska pienikin allas kerää liukoisen fosforin altaan pohjaan, olisi fosfori kerättävissä ennen kuin se pääsee vesistöihin järviä rehevöittämään. No näitä rehevöityneitä järviä on nähtävissä joka puolella, umpeenkasvu seurauksena.

Mitä siis Itämeren tilasta huolestuneet kansanedustajat voisivat tehdä asian eteen. Paljonkin, voivat edesauttaa palauttamaan vaelluskalat jokiin ja sitä kautta simpukat ja muut vesieliöt tulisivat takaisin vesistöjä puhdistamaan. Jos on Itämeri alennustilassa, yhtälailla monien vesistöjen tila on heikohko rehevöitymisen takia.

Puhtaat vesistöt edesauttavat Itämerta toipumaan, vaelluskalat tarvitsevat puhtaampia kutujokia.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (16 kommenttia)

Käyttäjän LeoMirala kuva
Leo Mirala

Koijärvi, Itämeri, luonnonsuojelu - mikään ei enää estä ekokatastrofia.

Uutisissa tulee joka päivä: kasvu jatkuu, pörssikurssit nousevat, yhtiöiden miljardivoitot kasvavat, vienti vetää... Suurin osa meistä on tyytyväisiä kehitykseen.

Me kaikki tiedämme mitä pitäisi tehdä. Pikkupoliitikot rauhoittelevat, ei hätä olen tämän näköinen.

Suunnattomat alueet maapallolla autioituvat, me tiedämme sen.
Satojen miljoonien pitää lähteä pakolaisiksi, me tiedämme sen.
Ne eivät saa tulla meidän tontille vaikka me olemme enemmän syyllisiä kuin he. Me emme auta. Me olemme kansallismielisiä.

46 vuotta sitten julkaistiin kirja KASVUN RAJAT, siinä on kuvattu tieteellisen tarkasta kehityskulut ja ne ovat toteutuneet kirjaimellisesti. Nyt alkaa kiihtyvä vaihe. Me tiedämme nämä tosiasiat.

Samaa on puhunut ja kirjoittanut Pentti Linkola jo puoli vuosisataa.
Jounit ja muut kulkevat silmät ummessa, meitä ei liikuta millaiseen maailmaan meidän lastemme lapset syntyvät.

Meidän jälkeemme vedenpaisumus

Käyttäjän arojouni kuva
Jouni Aro

Kyllä niitä positiivisia esimerkkejä, missä kehitys on kääntynyt positiiviseksi tai jopa niin, että positiivista kehitystä ei ole koskaan katkaistu, on olemassa.

USA:ssa itä-lounaisosissa on nähtävissä vuosisatojen raivauskehityksen pysähtymisen jälkeen elpymistä.

Venäjällä, lähellä Suomen rajaa on alueita, joissa vesistöissä on kalaa ja metsässä korpimaisemia.

Kiinassa on Belgian kokoinen aavikoitunut alue saatu takaisin viljelykäyttöön. https://en.m.wikipedia.org/wiki/Loess_Plateau

Joten viittauksesi Jouni ja muut ei sovi joka paikkaan käytettäväksi.

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen

Olen kokemusperäisesti "tarkkaillut" Selkä- ja saaristomerta sekä välillä Suomenlahtea niin kauan kuin olen elänyt. Joulukuussa syntyneenä tosin pääsin merelle vasta puolivuotiaana. Varhaisimmat muistoni, ovat ne sitten todellisia tai myöhemmin rakennettuja, liittyvät veneestä tipahtamiseen onneksi pelastusliivit päällä.

Kalasto on tällä välillä vaihdellut runsaasti, välillä tuli turskaa ja kampelaa puhuttujen suolapulssien myötä, nyt etenkin täällä sisäsaaristossa kuhaa voi saada 100:n koukun pitkäsiimalla kymmeniä yhdellä kokemalla. Toiset lajit hyötyvät, toiset taantuvat. Merimetsot ovat tehneet paluun, samoin merikotkat.

Muuttunut on myös ihmisten asenne ja ympäristötietoisuus. Aikaisemmin ei ollut tavatonta kaataa jäteöljyä suoraan mereen tai kerätä kiviä roskapussiin ja upottaa se jollekin selälle, "meri on suuri ja se kyllä hoitaa". Veneen vessana toimi yleensä ämpäri joka kipattiin yli laidan, jos vessa oli se oli suora putki mereen. Uudessakaupungissa lannoitetehtaan piti maksaa korvauksia vesienomistajille rehevöittämisestä. Myrkkymaaleissa oli mm. tinaa. 80-luvulla aran ulkosaariston uhkana olivat happosateet, nyt ilmastonmuutos.

Aika kultaa muistot mutta mielikuvani on, että 70-luvullakin Saaristomeri oli vielä kirkas, näkyvyys useita metrejä ja sinisimpukoinen kansoittamaa rakkolevää tuli ankkurin mukana syvältäkin. Minusta näyttää siltä että vesi on kirkastunut uudelleen ja erityisesti Selkämeri näyttää puhtaalta. Subjektiivista kokemusta hämää se, että lapsuuden matalat merepohjukat ovat madaltuneet maannouseman myötä ja se näkyy jo reilu puolikkaan ihmiselon aikana.

Itämeri on aika laaja käsite ja Suomenlahden ekosysteemi on eri kuin Perämeren joka taas on eri kuin Saaristo- tai Selkämeren. Hyvä silti että kansanedustajat edes puhuvat asiasta.

Käyttäjän KH kuva
Kalevi Härkönen

Katselin hiljan 80-luvun alun lomakuviamme Nauvosta. Ei sellaista näkösyvyyttä nykyään tapaa missään.

Käyttäjän KariHaapakangas kuva
Kari Haapakangas

80-luvulla Siikajoki oli mökkirannassa sellaisessa kunnossa, että uimisen jälkeen oli syytä peseytyä. Paljon puhtaampaa se nykyään on.

Pekka Iiskonmaki

Pietari patosi esimerkillisesti 1700 -luvun alusta alkaen tulleen makkinakin Nevan suulle.

Se oli ympäristöteko vailla vertaa.

Nyt ei tulvat saa makkipankkia liikkeelle Suomenlahteen.

Käyttäjän HannuSinivirta kuva
Hannu Sinivirta

Kaikki on niin suhteellista myös Itämeren suhteen, mukaan lukien subjektiviiset ja objektiiviset käsitykset. Niin kauan kun Itämeren valtiot eivät ota onkeensa niihin talkoisiin, jotta Itämeren pilaantuminen ja ravinne-kuormitus saataisiin kuriin, on äärimmäisen vaikeaa toteuttaa.

Itämeren perus-ongelmana on myös se, että sen suolapitoisuus on kohtalaisen alhainen, heikko vuorovesi ja sen on suhteellisen matala. Siksi se on altis liika-ravinteille ja syvänteisiin jääville saasteille. Mutta on ylipäätään hyvä asia, että Itämeren tilaa on tutkittu ja edelleen tutkitaan.

Käyttäjän arojouni kuva
Jouni Aro

"Hankkeen takana on vaarallisten aineiden hävittämiseen erikoistunut entinen Ekokem, joka on nykyisin Fortumin omistuksessa."

Näinhän näitä hankkeita viedään eteenpäin. Ensin Ekokem kun saa bakit, myydään Ekokem valtio-omisteiselle Fortumille, joka politikkojen avulla saa vietyä hankkeen päätökseen.

Pekkarisen junaillessa tuulivoimaa Suomeen, tuulivoimalan tuottama äänikin oli vain kuin jääkaapin hyrinää, nääs.

Käyttäjän evaback kuva
Eva Back

Alla olevan tilaston mukaan fosfori-ongelmaan on jo herätty ja kohta / jossakin vaiheessa vaikutukset alkavat varmaan näkymään. Ehkä pitäisi vain alkaa jotenkin myös puhdistaa niitä olemassa olevia ravinteita vesistä.

Netissä jollakin keskustelupalstalla joku maanviljelijä vähän suuttui, kun sitä alaa syyllistetään ja ihmetteli, että miten sinilevä rehottaa Itämerellä eikä Pohjanlahdella ollenkaan, missä ne lukuisat mm. Pohjanmaan maatilatkin ovat. Tässäkin saattaa olla perää, mikä tahohan se oikeasti saastuttaa?

Alimpana tilastoa typpi- ja fosforitaseen kehityksestä vuodesta 1995 lähtien/ ELY-keskus, Ravinne ja Vuosi

--------------------
"Typpi- ja fosforitase
29.08.2017

Ravinnetaseet ovat laskeneet kolmenkymmenen vuoden tarkastelujaksolla koko maassa ja suurin syy tähän on ollut väkilannoituksen vähentyminen. Typen ylijäämä hehtaaria kohti on pienentynyt yhdeksästäkymmenestä kilogrammasta viiteenkymmeneen ja fosforin kolmestakymmenestä kilogrammasta neljään. Viime vuosina taseen ylijäämät eivät ole pienentyneet, ja kasvukausien väliset erot näkyvät ylijäämien vaihteluna. Erot alueellisissa keskiarvoissa johtuvat pääosin kotieläin- ja viljantuotannon painottumisessa eri alueille.

Peltojen lannoitus vaikuttaa koko valuma-alueen vesielinympäristöjen tilaan. Maatalousvaltaisilla alueilla ravinnehuuhtouma pelloilta on suurin vesistöjen kuormittaja ja rehevöittäjä. Ylijäämäravinteiden määrä kertoo ravinnekuormitusriskistä, jonka toteutuminen riippuu vallitsevista sääolosuhteista.

Nitraattiasetus määrittää korkeimmat sallitut typpilannoitusmäärät ja maatalouden ympäristökorvausjärjestelmä ohjaa typpi- ja fosforilannoitusmäärät eri kasveille."

http://stat.luke.fi/indikaattori/typpi-ja-fosforitase

----------------
Typpi- ja fosforitaseen kehitys muuttujina ELY-keskus, Ravinne ja Vuosi
alkaen vuodesta 1995

http://statdb.luke.fi/PXWeb/pxweb/fi/LUKE/LUKE__08...

Käyttäjän arojouni kuva
Jouni Aro

Joo, hyvää tekstiä. Laitan vielä limnologi Lappalaisen kirjoituksesta sen kohdan esille, missä hän perustelee nitraattitypen merkitystä sinileväkasvustojen hillinnässä.

"Sinilevälauttojen vähentäminen edellyttäisi tutkimuksen mukaan veden ravinnetypen ja -fosforin suhteen tasapainottamista. Eli nitraattitypen lisäämistä merivedessä.
"Näille erikoisleville liuennut nitraattiravinnetyppi on lähes myrkkyä, se pysäyttää niiden kasvun. Siksi typensitojasinilevien torjunnan yleisneuvo on, että veteen on saatava tavalla tai toisella riittävä nitraattiravinnetyppipitoisuus tai pikemminkin tasapainoinen ravinnetypen ja -fosforin suhde.
Karulla, hapellisella ja sinilevättömällä Perämerellä nitraattityppeä on yli kaksinkertaisesti eikä se ole aiheuttanut haittoja, Lappalainen huomauttaa."

https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/ympäristö/artikkeli-1.280182

Käyttäjän JaliKarjalainen1 kuva
Jali Karjalainen

no minusta lannoitefosfori ei kuulu normaaliin luonnonkiertoon ja siksi osa siitä ei kasvi sido sitä ja sitten fosfori jää maahan ja menee veteen. Maatalous ei yksin ole syypää sinilevien lisääntymiseen. Asutukset on ja metsät. Liikenne.Happitilanne pohjassa jne.Jätteet jne...Siis minusta ei olekaan kyse siitä, että miten paljon tai vähän on pellossa fosforia, vaan siitä, että laijike ei ite kykene sitomaan kaikkia fosforia ja osa jää sitten vesiin. Jos sinulla on villiporkkana, se ei ota itelle hirmusia määriä lannoitetta ja ei kasva isoksi vaikka kuinka lannoittaisit. Rehevöitymisen syy ei ole oikeastaan jonkun syytä, vaan se on meidän yhteinen syy, ei siis yksin maatalouden. Sinilevä tarttee fosforia ja hiiltä ja typpeä ja osaa typpeä ottaa ilmasta. Näitä sitten voi pohtia näitä sinilevän ruokia

Käyttäjän lassinpalsta kuva
Lauri Turpeinen

Taivaalta tulee myös paljon päästöjä itämereen, esimerkiksi laivoissa poltetaan kasviöljyjä kun ne ei sisällä rikkiä, muita päästöjä onkin sitten monin verroin.
Tätä tehdään kaiken lisäksi ekotekona ?

Itämeren ja Pohjanmeren laivojen pienhiukkaspäästöt aiheuttavat joka vuosi 10 000 ihmisen ennenaikaisen kuoleman (Lundin teknisen korkeakoulun tutkimus)

Esimerkiksi rypsiöljyn polttamisesta sellaisenaan tulee PAH-yhdisteitä yhtä paljon kuin petroli dieselistä mutta mutageenisia yhdisteitä pahimmillaan jopa kuusinkertainen määrä petrolidieseliin verrattuna. (Instituto di Ricerhe..... , Copurg University ).

Poliittisissa päätöksissä ei ympäristöasiat vaikuta, varsinkin ihmisiä ja eläimiä kohtaan ei vähääkään.
Turhan usein kuulee ”siitä ja siitä tehtaasta tulee paljon enempi päästöjä” niinkuin se olisi peruste lisätä päästöjä.
Lainsäädäntöä on mutta sitä tulkitaan sopivasti, esimerkiksi kemikaalilainsäädäntöä (reach) kierretään jäte määrityksellä.
Näin talonpoikaisjärjellä tuntuisi että jos Itä-meren tilaa haluttaisiin parantaa päästöjä pitäisi mieluummin vähentää kuin lisätä.

Käyttäjän arojouni kuva
Jouni Aro

Eli mennään ojasta allikkoon, tai kun mennään sutta pakoon tulee karhu vastaan.

Rikki oli se susi mistä haluttiin päästä eroon. No saatiinkin PAH-yhdisteitä tilalle.

Käyttäjän JaliKarjalainen1 kuva
Jali Karjalainen

No Insinööritoimiston Saloy Oy; n mukaan lannoitefosfori ei kuulu normaaliin luonnonkiertoon ja siksi pellossa kasvi ei sido sitä ja osa jää valumaan veteen. Netti : Perustietoa Sinilevästä--Sinilevästop . Eli siis lajike ei kykene pellossa ottamaan kaikkia fosforia ja osa jää valumaan ja sitten lannoitefosfori ei ole normaaliin luonnonkiertoon sopivaa eli maajussien syytä nämä eivät ole silloin. Pitää jalostaa lajikkeita ja muuttaa lannoitefosforia. Insinööritoimiston kertomus sinilevästä netissä kohta Perustietoa Sinilevästä--Sinilevästop

Maajussit eivät voi alkaa jalostamaan lajikkeita tai tekemään lannoitteita. Ne on muiden tehtävä eli teollisuus ja tutkimus, jalostus

Käyttäjän arojouni kuva
Jouni Aro

https://maatilanpellervo.fi/2016/08/04/maapera-hyv...

"Jos maassa on paljon humusta, siinä on paljon pidätyspintoja, joille kationit sitoutuvat käyttökelpoiseen muotoon. Siitä on iloa myös fosforin käyttökelpoisuuden kannalta. Hienojakoisessa saveksessa on paljon raudan ja alumiinin oksideja, jotka pyrkivät sitomaan fosforin vaikealiukoiseen muotoon. Lannoitefosforia voi siten jäädä hyödyntämättä."

["Jos humusta ei ole, fosforin sitoutumista voisi kuvata niin, että se tarttuu kahdella kädellä kiinni saveksen pinnalle. Mutta jos humusaineet ovat kilpailemassa samasta pidätyspinnasta, se voi tarttua vain yhdellä kädellä. Silloin kasvi voi saada sen", Hartikainen vertaa.]

Tuossa prof. emerita Hartikainen selvittää humuksen roolia ravinteiden muokkaamisessa kasveille käyttökelpoiseen muotoon.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset