Pyrkimys tasa-arvoon mennyt jo liian pitkälle

Huomiona oli kuinka ohitettiin amplitudimodulaatio, josta aiheutuu erityistä harmia alueen asukkaille. "It became clear that there is detectable disturbing noise associated with the AM (from an acoustic point of view), but not with infrasound." https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/...

Jotakin kelvollista sentään löysin!

"Viimeisin ja vahvin osoitus siitä, että ei-kuultava infraääni vaikuttaa aivoihin, ei vain alueisiin jotka ovat tärkeitä kuulemisessa, vaan myös emootioita ja autonomista hermostoa kontrolloiviin alueisiin ja niiden välisiin yhteyksiin, tulee aivan tuoreesta Weichenberger ym. tutkimuksesta (Weichenberger et al., 2017). He antoivat lähellä kuulokynnystä olevaa infraääntä (9–122 dB, 12 Hz) 200 sekunnin ajan (aikaisempien töiden altistusaika oli 1–3 sekuntia) terveille koehenkilöille ja tutkivat aivovasteita fMRI:llä. Yllättävä havainto oli, että kuulokynnyksen yläpuoliset stimulaatiot eivät näkyneet fMRI-vasteina, kun sen sijaan kuulokynnyksen alapuolella olevat äänistimulaatiot aiheuttivat fMRI-vasteen, ei vain kuuloaivokuorelle, vaan myös emotionaalisista ja autonomisista kontrolleista vastuussa olevissa alueissa (Anterior Cingulate Cortex, ACC ja oikea mantelitumake, amygdala). Yllättävä löydös selittyy tutkijoiden mukaan annoksella: 200 s stimulaation aikana tapahtuu tottuminen eli adaptaatio, jota aikaisemmissa 1–3 s stimuloinneissa ei ehdi tapahtua (Dommes et al., 2009; Weichenberger et al., 2015). Jos siis ääni on kuultavaa, kuuloaivokuorelta alaspäin vaikuttava (top-down) inhibitio aiheuttaa adaptaation eikä stimulaatio näy fMRIssä. Jos ääni ei kuulu, ei tule inhibitiota eikä adaptaatiotakaan.
ACC-alueella on osoitettu olevan tärkeä rooli autonomisen hermoston säätelyssä (Terreberry & Neafsey, 1983; Hurley et al., 1991). Mantelitumake taas on keskeinen erilaisten sensoristen aistimusten prosessoinnissa. Sitä kutsutaankin epämiellyttävyyskeskukseksi, koska sen on osoitettu olevan yliaktiivinen erilaisissa herkkyystiloissa, kuten haju-, maku-, valo- ja ääniherkkyyksissä (Irwin et al., 1996; Lane et al., 1997; Zald & Pardo, 2002). Sillä on myös esitetty olevan merkittävä rooli vaikeassa tinnituksessa ja hyperakusiassa (Auerbach et al., 2014).
Weicherberger ym. siis osoittavat, että kuulumaton infraääni vaikuttaa tiedostamattomasti (Weichenberger et al., 2017) - luultavasti ulkokarvasolujen välittämän ”ei-auditorisen” signaalitien kautta (Graybiel, 1972; Aitkin, 1986) - suoraan tärkeisiin emootioista ja autonomisista kontrolleista vastaaviin aivoalueisiin ja voi siten selittää tuulivoimalamelun aiheuttamiksi raportoituja terveyshaittoja.
Korvaoireet kuten tinnitus, paineen tunne, huimaus, usein myös pahoinvointi ovat yleensä merkkejä sisäkorvan toiminnan häiriöstä (erityisesti juuri endolymfaattisesta hydropsista), kun taas muut yleisimmin raportoidut oireet kuten unihäiriöt, stressi, väsymys ja päänsärky ovat yleisoireita, eivätkä heijasta korvavaikutuksia. Ne voisivat pikemminkin olla seurausta joko suorasta infraäänen vaikutuksesta aivojen emootioista ja autonomisen hermoston toiminnasta vastaaviin kontrollikeskuksiin tai primaarioireiden aiheuttaman stressireaktion seurauksena syntyneestä autonomisen hermosysteemin epätasapainosta.
On tunnettua, että esimerkiksi tinnitus ei sinänsä yleensä ole iso ongelma, mutta jos siihen kytkeytyy tunne-elämästä vastaava limbinen systeemi (negatiiviset emootiot esimerkiksi pelkona, että tinnitus ei mene pois tai että se pahenee), kehittyy helposti mentaalinen stressireaktio ja sitä kautta jopa invalidisoivia autonomisen hermoston epätasapainosta johtuvia yleisoireita, erityisesti unihäiriöitä ja ahdistusta.
Nykytietämyksemme siitä, miten infraääni vaikuttaa korvaan, edellyttää lisätutkimuksia. Näiden pääsisältöjä tulisi olla tutkia tuulivoimalamelua vastaavan infraäänen pitkäaikaisvaikutuksia ihmisillä ja myös sitä, mikä on se infraäänialtistuksen määrä, joka aiheuttaa koe-eläimen sisäkorvassa (akustisen) stressitilan. Koe-eläinmalleja tutkimalla saataisiin tietoa siitä, kuinka voimakkaita infraäänialtistuksia ihmisillä voitaisiin käyttää, sillä sisäkorvan ja kuulon fysiologia on hyvin samankaltaista kaikilla nisäkkäillä. Yleisesti infraäänen vaikutuksia sisäkorvan fysiologiaan ja sitä kautta elimistöön tunnetaan toistaiseksi siinä määrin vähän, että niitä tulisi selvittää lisää.
Amygdala sijaitsee mediaalisesti temporaalilohkossa, on toiminnallisesti osa limbistä järjestelmää ja on tiiviisti yhteydessä hippokampukseen. Mantelitumakkeen toiminta yhdistyy pitkälti negatiivisten tunnekokemuksien prosessointiin, kuten pelkoon ja uhkaan. Emotionaalinen oppiminen ja tunneassosiatiot, erityisesti pelkoehdollistuminen, ovat tyypillisiä toimintoja mantelitumakkeelle. Mantelitumakkeen ja hippokampuksen yhteistoimintaa ajatellaan niin, että mantelitumakkeen uskotaan olevan vastuussa pelon ja uhkaavien negatiivissävytteisten tunteiden havainnoinnissa ja prosessoinnissa, kun taas hippokampus vastaa näiden tunteiden ympäröivän kontekstin muistiin painamisesta."
https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/1348...

Nämä ovat tosiasioita, mutta eihän näistä voi kertoa kenellekään, pian luulevat hulluksi.

Englannissa tehtiin tuulivoimaloista tutkimusta, josta pian havaittiin, että ihmiset eivät puhuneet tuulivoimaloista kokemastaan häiriöstä ja pelkäsivät asuntojensa menettävän arvonsa, mikäli asiat tulisivat ulkopuolisten tietoon.

Siispä asiasta vaiettiin. Kuitenkin pitkään jatkuessaan tällaiset terveyshäiriöt yms. sairastuttivat alueen asukkaat ja tuotantoeläimet.

Tuohon matalataajuiseen meluun vielä sen lisäksi, ettei sitä kuule, liittyy Suomessa erityinen seikka, nimittäin tänne tuotettiin heti maailman suurimmat tuulivoimalat, ja matalataajuisen äänen osalta äänenpaine suhteessa tuulivoimalan kokoon nähden kasvaa voimakkaammin kuin kuultavan äänen osalta.

"Det ses – ikke overraskende – at både LWA og LWALF stiger med stigende møllestørrelse. Det bemærkes også, at LWALF stiger kraftigere end LWA, hvilket betyder, at den relative andel af lavfrekvent støj stiger med stigende møllestørrelse. Forskellen på regressionslinjernes hældning for alle data (tynde linjer) er statistisk signifikant (t=3,94; d.f.=90,0; ensidet p0,001). Da det kan hævdes, at de fire mindste møller måske ikke er repræsentative for moderne vindmøller, er der også beregnet regressionslinjer uden disse møller (tykke linjer). Hældningerne er lidt højere end med alle møller inkluderet, og forskellen er mindre, men stadig statistisk signifikant (t=1,82; d.f.=79,8; ensidet p=0,036). Den relative andel af lavfrekvent støj kan udtrykkes som LWALF – LWA, og en lineær regression af denne størrelse har en signifikant positiv hældning med alle møller inkluderet (t=5,42; d.f.=46; ensidet p0,001), såvel som med de fire mindste møller fjernet (t=2,54; d.f.=42; ensidet p=0,007). Det ses også af Figur 1, at der er nogen variation mellem møller af samme størrelse. Som nævnt i afsnit 2.1 kan møller af samme størrelse være af samme eller forskellige modeller eller, for nogle få møller under 2 MW, den samme fysiske mølle målt ved flere lejligheder."
http://vbn.aau.dk/files/52554719/Moeller_og_Peders...